1. |
Valtakunta
05:59
|
|
||
Saapuivat airueet
kuolonsanoman lähettiläät
Minä pakenen väistämätöntä
metsänreunan katveeseen
Liekkimeren loimu piirtää
taivaalle kalman virneen
Peitän korvani kunnes huudot
huudot ovat vaimenneet
Tule turvaan
valtakuntaan
jonka holvit halkoo taivaankannen
ja suonet murtaa maan
On tuli ahnas
surmaaja kyltymätön
Liekit ruoskivat karkulaista,
joka katoaa valtakuntaan
Valtakuntaan!
Kuulen kutsun sammumattomat kaiut
lupauksen ikuisen
Olen viimein saanut rauhan
Tule turvaan valtakuntaan,
jonka holvit halkoo taivaankannen
ja suonet murtaa maan
Astu valtiaaksi saliin
herraksi hämärään
Väistyy liekit
kasvaa versot uuden maan
Et palaa koskaan
et palaa koskaan
|
||||
2. |
Kaaoksen tuoja
05:04
|
|
||
Katsokaa mitä aamu toi
lahjaksi lapsilleen
Toi se mukanaan sairautta
kuolemaa ja kipua
Ei lämpöä, ei valoa
ei uskoa, ei toivoa
Ei rakkautta ainakaan
saa mukaansa Tuonelaan
Ei lämpöä, ei valoa
ei huomisesta tietoa
Alla sammuneen auringon
helppo on luovuttaa
Tämä maailma tehtiin tuhottavaksi, palamaan
Tämä maailma tehtiin kuolemaan
Tämä maailma annettiin käsiini kuihtumaan
Tulkoon aika kaaoksen, kadotkoon ihminen
Kaaokseen kaiken syöksee
Kaiken sen, mihin koskee
Loppuu vaellus päällä maan
Ikuinen talvi saa
Katsokaa mitä ilta tuo
lahjaksi lapsilleen
Tuo se mukanaan unohduksen
hiljaisuuden ainiaan
Tuoja kaaoksen!
Tämä maailma tehtiin tuhottavaksi, palamaan
Tämä maailma tehtiin kuolemaan
Tämä maailma annettiin käsiini kuihtumaan
Tulkoon aika kaaoksen, kadotkoon ihminen
|
||||
3. |
Oikeudenjakaja
05:09
|
|
||
Maahan lyödyn käsissä on kohtalo
Verenhimo, vihanjano on sammumaton
Alistettujen joukosta nousee oikeudenjakaja
syntyy rautapanssari, vallanriistäjä
Olen aurinko, syrjäytän jumalat
Kumartavat kuninkaat valtiasta vapaan maan
Auroista miekoiksi, kun aikamme saapuu
Orjista tuomareiksi, valta jo vaihtuu
Kalmaa ja raunioita enteessä siintää
Köyttä ja terästä kyllä kaikille riittää
Vielä jonain päivänä näette valon ja silmänne aukeaa
|
||||
4. |
Nekronautti
06:41
|
|
||
Olisiko aika mennä pois ilmaa kuluttamasta?
Ottaa selville, mistä tarinoissa puhutaan
Antaa tilaa muille, paremmin varustetuille
Kiitos ja hyvää matkaa
Tänään suonissani virtaa, sinne kuulumaton
Askel askeleelta varjoihin vajoan
Kylmyys tavoittaa, pimeys syvenee
Syvenee kunnes löydän portin ja avaimen
Olen portin avaaja, lautturi manalan
Olen noita ja shamaani, nekronautti
Kauan sitten kaatuneiden hengitys kasvojasi hyväilee
Olet matkalla kadotukseen
Huurteessa on ihosi, odotuksesta täyttyy hupeneva maljasi
Matkalla kadotukseen
Reunalla ikuisuuden, tuhkanharmaan taivaan alla
Olen matkannut, ja aina palannut
Olen portin avaaja, lautturi manalan
Olen noita ja shamaani, nekronautti
|
||||
5. |
Verkonlaskija
04:54
|
|
||
Aalto kirkas järven aavan ulapan
lyö kylkeä ruuhen tervan mustaaman
Ruuhessa mies vakavana
verkkojaan selvittää
Kylmän veden keskellä häntä
liekki edelleen polttaa
Unohda ei koskaan
tuskaansa tulen tuomaa
Lähellä on se hetki
jolloin valat lunastetaan
Vain veri voi ikuisen
palon sammuttaa
Jälkeen kaikkien näiden vuosien
edelleen taakkaa kantaa uskoen
Kuin verkonpaino tuohikuorinen
kätkee hänkin sisäänsä kivisydämen
|
||||
6. |
Valitut
07:24
|
|
||
Kumartavat epäjumalaa
Tyhjyys katseessaan
Piehtaroivat haureudessa
Vailla kunniaa
Kutsukaa tulta puhdistamaan
Kärsimyksestä autuuteen saa kuljettaa
Kaksisataa valittua porteista astumaan
Kaksisataa valmista herransa kohtaamaan
Kuunnelkaa, kädet käsiin viekää, katseet nostakaa
Todistakaa, suuren suunnitelman alttari odottaa
Älkää nousko ennen kuin on aamu, aamu ensimmäinen
Älkää nousko ennen kuin on aika, aika totuuden
Reitti edessä aukeaa
Lapsille totuuden
Kirkkaudessa
Kylpee uusi maa
|
||||
7. |
Linnake
04:24
|
|
||
Elämämme oikeutus, sukupolvien uurastus
tänään saa viimein päätöksen
Harteille kuolleiden, isien, veljien
Rakensimme linnakkeen
Katveessa kivien varjon voimme odottaa hetkeä, jolloin
maailma katoaa
Luulla, lihalla, verellä, kärsimyksellä on vuorattu
suojamme
Karkaa huuto sanaton tyhjyyteen
Kylmyydessä maailma hiljenee
Katson kerran viimeisen kudelmaa tähtien
Kunnes antaudun pimeyteen
Älkää katsoko taaksenne, menneestä luopukaa
sillä näin on parempi
Kammioihin, saleihin kätkekää toisenne
sulkekaa sielunne
Yksi lisää joukkoon muistomerkkien
Aika mennyt huokaa käytävillä linnakkeen
|
||||
8. |
Kaamoksen lapsi
06:28
|
|
||
Ei kuun kajoa
ei ainuttakaan tähteä
ollut yötaivaalla
kun hän tänne syntyi
Ei pirtin lämpöä
ei loistetta valkean
Vain kylmää hohkaa
roudan raiskaaman maan
Ei rummun lyöntejä
ei laulua koreaa
Vain äänet erämaan
häntä uneen tuudittaa
Ei kättä ohjaamassa
ei suuntaa näyttämässä
lapsella keskitalven
kun hän täällä varttui
Vain äänet erämaan
häntä uneen tuudittaa
Kaamoksen lapsi, eksyksissä
jatkaa taivalta, askelin raskain
Kaamoksen lapsi, pimeydessä
ei tunne poltetta, auringon liekin
|
Streaming and Download help
If you like Kaarnekorpi, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp